Tämän lehden ilmestyessä Jasper Pääkkönen on Kuolan niemimaalla kalastamassa. Näyttelijä tiedetään innokkaana perhokalastajana ja luontoarvojen puolustajana.

Mitä kesääsi kuuluu Jasper?

– Olen juuri lähdössä yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Suuntana on Alaska, jossa kuvaamme Arktiset vedet -nimistä kalastusohjelmaa. Samalla reissulla käyn Los Angelesissa ja Meksikossa. Lisäksi olen menossa kalastamaan Kuolan niemimaalle kavereiden kanssa. Muita kohteita ovat Grönlanti ja Pohjois-Norja.

Mikä tekee kalastuksesta sinulle tärkeän harrastuksen?

– Kalastuksen viehätystä on vaikea kuvata yhdellä lauseella. Minulle kaikkein parasta siinä on luonto ja kaverit, ja se täydellinen rauha, kun on kalastamassa keskellä "ei mitään". Kalastukseen liittyy yhdessä kokemisen riemua. Se on minulle ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma: saman vanhan kaveriporukan kanssa käymme vuosittain kalassa. Huolimatta siitä mihin elämä, työ tai perhe meitä vie, perhokalastus yhdistää.

Miksi juuri perhokalastus?

– Perhokalastus on ehkä kaikkein haastavin vapakalastuksen laji. Siinä on eniten opittavaa. Koskaan et ole valmis. Oma harrastukseni alkoi jo vuonna 1991 eli 23 vuotta sitten, jolloin sain ensimmäiset välineet. Siitä asti olen myös sitonut omat perhoni.

Millaisia eettisiä kysymyksiä kalastukseen liittyy?

– Ei voi muuta kuin hämmästellä sitä välinpitämättömyyttä ja asennetta, joka Suomessa vallitsee. Meillä on maailman hienoimpia vesistöjä, tärkeää kansallisomaisuutta, mutta sitä on tuhottu ja pilattu ennätysvauhtia. Tämä tarkoittaa erityisesti koskien ja reittivesien patoamista ja perkaamista mesäteollisuutta ja sähkötuotantoa varten. Meidän 30 lohijoestamme on enää kaksi vapaana, ja kaikki muut on tuhottu. Kaikkia patoja ei tietenkään voida purkaa, mutta yritysten olisi syytä rakentaa kalatiet voimalaitoksiinsa, jotta kalat pääsevät lisääntymään.

Mikä voisi olla syynä tähän?

– Olen miettinyt tätä paljon, enkä oikein keksi mitään muuta syytä kuin sen, että Suomessa on rikkaat luonnonresurssit ja meillä ajatellaan vielä vanhanaikaisesti, että kyllä sitä luontoa riittää. Voimalaitosrakentaminen oli tarpeen sodan jälkeen niukkojen resurssien aikana, mutta on syytä muistaa, että pienten koskien sähkötuotanto on melko minimaalista ja ainoastaan muutamalla joella on todellista merkitystä sähköntuotannon kannalta. Kulttuuriarvot esimerkiksi Kemijoen alueelle sen sijaan ovat olleet suuria: lohi toi vaurauden joen valuma-alueelle ja sen vaikutuspiiri ulottui itärajalle saakka.

Millaista potentiaalia kalastuksella on Suomen matkailulle?

– Kalastusta harrastaa Suomessa noin 1,7 miljoona ihmistä. Minusta pitäisi nyt tutkia virkistyskalastuksen kansantaloudellinen arvo. Suomen naapurimaissa nämä tutkimukset on jo tehty, mutta me emme tiedä, kuinka arvokas harrastus kalastus taloudellemme on. Kyse ei ole vain luontoarvoista, vaan kalastus on myös taloudellisesti merkittävää. Nyt olisi aika ottaa mallia esimerkiksi Yhdysvalloista ja Kanadasta, jossa puretaan tuhansia turhia patoja ja luonto- ja kalastusmatkailun arvo ymmärretään. Toivon kalastuspolitiikkaan vastuullisuutta. Kalojen istuttaminen tai kalankasvatusteollisuus eivät ole ratkaisu, vaan päin vastoin. Vapaat kosket ja elinvoimaiset kalakannat voisivat olla Suomen matkailuvaltti.