Vastuulliseen kalastamiseen kuuluu paitsi näiden lajien suojeleminen, myös muiden kalalajien kohtuukalastus sekä ympäristön vaaliminen.

– Suomessa järvilohi, meritaimen, meriharjus ja saimaannieriä on luokiteltu äärimmäisen uhanlaisiksi. Lisäksi ankerias, vaellussiika sekä järvitaimen pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta ovat erittäin uhanalaisia, Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön järjestöpäällikkö Olli Saari aloittaa.

– Meillä on lähes jokainen mereen laskeva joki padottu vesivoimaa varten. Alkuperäinen Itämereen vaeltava lohikanta on enää Tornion- ja Simojoella.

”Peräänkuuluttaisin ennen kaikkea oman harkintakyvyn käyttöä.”

Saaren mukaan vaelluskalojen heikon nykytilan on aiheuttanut jokien patoaminen ja koskien perkaaminen muun muassa uiton tieltä. Puutteellinen vesien puhdistus, rehevöityminen sekä tehostunut ja huonosti ohjattu kalastus ovat myös osasyyllisiä.

– Kalan kulun ja vedenlaadun parantamiseen on herätty. Toimenpiteiden ansiosta esimerkiksi lohi ja meritaimen on saatu palautettua jopa Vantaanjokeen, joka oli pitkään likaviemärin maineessa. Uusi kalastuslaki toi ryhtiä kalastuksen säätelyyn, mikä toivon mukaan antaa ahdingossa oleville kalakannoille mahdollisuuden toipua.

 


Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön järjestöpäällikkö Olli Saari.


 

Vapaus tuo mukanaan vastuun

Suomen tuhannet järvet antavat kalastamiselle loistavat puitteet. Maksuttomat ja maksulliset yleiskalastusoikeudet tarjoavat muihin Euroopan maihin verrattuna vapaammat mahdollisuudet kalastukselle.

– Vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Kalavesien hoitoon käytettävä kalastonhoitomaksu ja tarvittavat paikalliset lupamaksut pitää kalastajan maksaa, mutta kestävään kalastamiseen kuuluu muutakin, Saari muistuttaa.

– Kalastuksen yleiset säännöt tulee tietää, mutta eri kalalajeja koskevat myös erilaiset säännöt. Esimerkiksi rasvaevä lohikalalla on merkki sen luonnonvaraisuudesta, ja rasvaevällä varustettu taimen tulee lähtökohtaisesti vapauttaa. 

Saaren mukaan myös muiden kuin uhanalaisten kalojen kokorakenteet voivat joissakin paikoissa olla vinoutuneita voimallisen kalastuksen seurauksena.

– Peräänkuuluttaisin ennen kaikkea oman harkintakyvyn käyttöä. Ota saalista vain sen verran, kuin tarvitset, päästä liian pienet kalat tai hedelmälliset suuret emokalat takaisin veteen ja opeta myös lapsillesi kaikki tämä. Kalastaminen on hieno koko perheen harrastus, kun se tehdään ennakoiden, kaloja sekä muuta luontoa kunnioittaen.

 

Liity kalastusseuraa Fisuun: fisuun.fi