Katja villiintyi hevosista kuuden-seitsemän vanhana.

– Vanhempieni eron jälkeen vietin viikonloppuja faijani luona Hämeenlinnassa, Aulangon tallin naapurissa. Innostuin hevosista ja aloitin loputtoman jankuttamisen niin äidin kuin isänkin luona. Yhdeksänvuotiaana sain vihdoin aloittaa Poni-Haassa Hakunilassa, jossa muuten ratsastuksen on aloittanut myös Apocalyptican Eicca.  

Nykyään hevosharrastus täyttää Katjan elämän. Harrastuksen hän on vienyt niin pitkälle kuin mahdollista ilman oman tallin omistamista.

– Olen onnellinen puolentoista hevosen omistaja. Omistan äidin ja tyttären, eli tamman, jonka varsa on nyt kasvamassa ratsuksi.

"Hevosharrastuksen kulupuolta keventää hieman se, että nykyään varusteita saa halvalla esimerkiksi nettikirppareilta"

Tallilla puuhaavat myös äiti ja tytär: Katja ja hänen tyttärensä Vilma.

– Yhdessä touhuaminen on aivan älyttömän hauskaa. Nyt meillä on iltatallivuoro. Hirveätä räpeltämistähän se välillä on, siinä sitten huudetaan ja lopulta nauretaan koko hommalle.

Katja toteaa hevosharrastuksen vievän aikaa tavattoman paljon.

– Toki ajankäyttö riippuu siitä, mitä tavoitellaan. Vilma kilpailee keväällä, joten meillä on meneillään hevosen kunnon kohotus.

Ratsastusharrastuksen hinnakkuuteen Katjalla on vankka näkemys.

– Kyse rahan priorisoinnista. Itselleni hevosharrastus on yhtä kuin elämän sisältö, joten käytän rahaa siihen sen mukaisesti. Kulupuolta keventää hieman se, että nykyään varusteita saa halvalla esimerkiksi nettikirppareilta.

 

Paluu lapsuuden harrastukseen

Kavioliitossa 30v -blogia kirjoittaessaan Katja on huomannut selkeän trendin: nyt palataan lapsuuden harrastuksiin takaisin.

– On valtavasti ihmisiä, jotka haluaisivat aloittaa ratsastamisen uudestaan. Ratsastamisen aloittaminen uudelleen on kuin kotiinpaluu. Ratsastaminen tuo valtavaa iloa, löydät oman itsesi ytimen: et ole kenenkään vaimo, äiti tai tytär, vain oma itsesi.

– Talleilla tämä on nyt ymmärretty ja tuotu esille mahdollisuuksia kokeilla ratsastamista helposti.

Ratsastusharrastusta miettivää Katja vinkkaa kyselemään ensin lähipiiristä.

– Jos haluaa kokeilla ratsastamista, kannattaa kysellä lähipiiristä, josko joku tuntisi hevosen omistajan. Kokeilemaan pääsee tietenkin myös ratsastuskouluissa. Erinomainen tapa aloittaa on osallistua alkeisleirille kesällä. Se on ratkihauskaa ja leirejä on aikuisillekin.

"On tärkeää, että on joku oma juttu, joka onnellistuttaa"

Pidä kiinni siitä, mikä tekee onnelliseksi

Katja on kuullut bloginsa kautta uskomattomiakin tarinoita siitä, miten hevonen on pelastanut ihmisen elämän.

– Vaikka ratsastaminen on rankkaa urheilua, näen sen eri tavalla, mielenterveyttä tukevana harrastuksena. Onhan olemassa erityisiä terapiahevosiakin. Eläimen kanssa puuhatessa fokus siirtyy itsestä muualle, eikä tarvitse koko ajan miettiä miten masentaa.

Katja odottaa innolla kevättä ja Kavioliitto-porukalla tehtäviä ratsastusmatkoja jopa ulkomaille.

– On tärkeää, että on joku oma juttu, joka onnellistuttaa. Jos ratsastaminen tekee onnelliseksi, on se vähintä mitä pitää tehdä.

Lue lisää Katja Ståhlin blogista  Kavioliitossa 30V