− Kun olin aivan pieni, mummollani oli keskikokoinen villakoira, ja lapsuudenkodissani äidilläni oli kääpiövillakoira.

Kun etsin omaa koiraa, halusin nimenomaan toyvillakoiran, mutta valkoisia sellaisia on harvassa. Minulla kävi tuuri, sillä Harri oli jo varattu, mutta tuleva omistaja joutui perumaan kaupat. En ole mitannut, mutta veikkaan, että Harri on säkäkorkeutensa puolesta luultavasti toysta seuraavaa kokoa eli kääpiövillakoira.

Villakoiria luonnehditaan vilkkaiksi, iloisiksi ja oppivaisiksi. Onko Harri sellainen?

− Harri on leikkisä, seurallinen, rakastava ja sen kanssa on helppo kulkea. On ihanaa, kun se haluaa tulla syliin. Isälläni oli aikoinaan Norfolkin terrieri, joka oli varsinainen itsepäinen jäärä. Roduissa on eroa.

Mitä puuhailette yhdessä?

− Alun perin mielessäni oli agilityn harrastaminen, mutta se jäi aikataulujen takia, sillä siihen pitäisi sitoutua tiettyihin aikoihin, mikä ei tässä elämäntilanteessa työn takia onnistu. Harri on kuitenkin kova poika liikkumaan muuten ja teemme yhdessä jopa 10 kilometrin lenkkejä. Mahtavaa, kun kevät tulee ja pian päästään taas juoksemaan kunnolla yhdessä.  

Koiran kanssa ulkoilu on hyvää vastapainoa rutiineihin ja treeniarkeen.

− Koiran kanssa oleminen on terapeuttista. Ihan parasta on, kun saa silmät auki aamulla, ja Harri tapittaa iloisena vieressä, että vihdoinkin heräsit! Harri rikkoo hyvin päivän rutiineja, ja tulee lähdettyä koneen äärestä ulkoilemaan ja haukkaamaan happea.

 

Selviytyjät-ohjelma tiesi pitkää eroa omasta koirasta

Harri on jo kokenut matkailija. Hän on lentänyt Atlantin yli ja ollut muun muassa kolme kuukautta Jannin mukana Espanjassa, kun Biisonimafiaa kuvattiin siellä.

− Suomessakin Harri voi lähteä reissuun mukaan, kun on sopiva työkeikka. Jos tulee pidempi matka, niin Harrilla on tuttu hoitopaikka. Sillä on oikein hyvät oltavat vanhempieni luona Kouvolassa. 

Selviytyjät-sarja Filippiineillä tiesi pitkää eroa Harrista. Kuvauksissa tapasi muun muassa rottia, käärmeitä, apinoita ja kaikenlaisia hyönteisiä. Osa pelkäsikin rottia, mutta Jannin mielestä ne olivat pieniä ja söpöjä, ihan toista kuin suuret kaupunkirotat. 

Miten koira suhtautui emännän poissaoloon?

− Kuulemma pari päivää se ikään kuin odotti minua katsellen ovelle, ja sitten oli kuin ei mitään. Minulla oli tosi kova ikävä, kun ei kuulunut tuttua tepsutusta aamulla ja viestintälaitteitakaan ei saanut olla mukana. Mietin kyllä aina välillä mitä Harri puuhailee ja onko se jo unohtanut minut. Tiesin kuitenkin, että Harri viihtyy hoidossa, kun on lääniä liikkua enemmän kuin Helsingin keskustassa. Oli silti vaikea sanoa, kumpi oli iloisempi ja inisi enemmän, minä vai Harri, kun palasin Suomeen!

Koirien hyvinvointi ja eläinsuojelutyö on Jannille tärkeää. Tiedossa on toinen matka Romaniaan Kulkurit-yhdistyksen kanssa.

− Se tekee kestävää eläinsuojelutyötä ja vie muun muassa ruokaa koiratarhoille ja mahdollistaa sterilointeja, jotteivat kulkukoirat lisääntyisi. Adoptiotoiminta on vain pieni, mutta ehkä näkyvin osa työtä. Tarkoitus on vaikuttaa koirien oloihin ja ongelmiin paikan päällä.

 

Lisää Jannin ja Harrin kuulumisia löytyy osoitteesta: idealista.fi/jannihussi/