Proteiini on kissan ruokavaliossa tärkein ja keskeisin elementti. Kissojen proteiinin tarve on suuri – aikuisella kissalla se on kaksi kertaa niin suuri kuin aikuisella koiralla.

Proteiinin tarve riippuu kissan iästä ja fysiologisesta tilasta. Eläinlääkäri Noora Sjögrenin mukaan kissat tarvitsevat proteiineja muun muassa jatkuvasti aktiiviseen maksaentsyymien tuotantoon.

– Kissa ei pysty itse valmistamaan kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Ilman eläinperäisestä proteiinista saatavaa argiinia ammoniakki ei muutu kissan ureasyklissä ureaksi, vaan se kertyy vereen aiheuttaen ammoniakkimyrkytyksen. Tauriinia kissa taas tarvitsee kaikissa elimistön toiminnoissa. Kasveissa tauriinia ei esiinny lainkaan.

"Nykykissan lihantarve on sama kuin sen villien sukulaistenkin"

Suurimmat tauriinin puutokseen liittyvät ongelmat ovat laajentava sydänlihasrappeuma ja kissan näköaistin huononeminen silmän verkkokalvon rappeuman seurauksena.

Tutkija Johanna Anturaniemi kertoo lisäksi kissaeläinten tiettyjen rasva-aineenvaihdunnan geenien olevan tulosta siitä, että nämä eläimet ovat sopeutuneet käyttämään lihaa pääasiallisena ravintonaan.

– Samat geenit löytyvät myös kesykissojen DNA:sta, nykykissan lihantarve on siis sama kuin sen villien sukulaistenkin.

Kissanruokatuotteessa ravintosisältö on lueteltu alkaen siitä ainesosasta, jota tuote sisältää eniten. On siis tärkeää, että tämä on kissalla jokin liha, eikä esimerkiksi kasviproteiinin lähde. Proteiinin lisäksi tulee huomioida, että ruokavalio sisältää myös rasvaa.  

 

Totuta kissasi jo pennusta erilaisiin ruokiin

Kissa valitsee ravintonsa usean aistin tuoman informaation avulla. Ruoassa sille tärkeää ovat muun muassa tuoksu, rakenne, partikkelikoko, suutunne ja maku. Erilaisilla ruokavaihtoehdoilla kissa saa hiven- ja kivennäisaineita sekä vitamiineja monipuolisesti.

Nirsoilu vähenee, kun kissa totutetaan jo pentuna erilaisten ruokien makuun, rakenteeseen ja tuoksuihin.

– Lemmikkikissan ruokintatapoja voi olla useita: kissalle voidaan tarjota muutama ruoka-annos päivässä, ruokaa voidaan pitää jatkuvasti tarjolla tai harjoittaa yhdistelmäruokintaa. Mikään tapa ei ole oikea tai väärä, vaan omistajan pitää löytää kissalleen ja omaan elämään sopivin vaihtoehto, Sjögren sanoo.

– Kissan ruokavaliossa tulee huomioida kissan ikä ja fysiologinen tila – tiineys, imetys, kasvu, vanhuus sekä mahdolliset sairaudet.

Myös tarjottavalla ruoalla ja sen koostumuksella on suuri merkitys siihen, millä tavalla kissaa päädytään ruokkimaan. Esimerkiksi märkä- tai tuoreruokaa ei voi jättää tarjolle useaksi tunniksi, sillä se voi pilaantua nopeasti syöntikelvottomaksi. Sjögren muistuttaa samalla, että usean kissan taloudessa kissojen välisellä hierarkialla on merkitystä ruoan ja ruokintakäytännön valintaan.

– On tärkeää huolehtia, että perheen jokainen kissa saa sopivan määrän ravintoa ilman stressiä.