Yleisin ongelma on ientulehdus ja siitä syvemmälle leukaluuhun edennyt parodontiitti eli hampaan vieruskudostulehdus. Hoitamaton parodontiitti voi johtaa hampaan irtoamiseen ja jopa leukamurtumaan.

 

Iensairauksien synty ja oireet

Ientulehduksen aiheuttaa plakki eli hampaiden pinnalle kertyvä bakteerimassa. Plakki kovettuu syljen tuomien mineraalien takia, jolloin muodostuu hammaskiveä. Mikäli plakkia ja hammaskiveä ei poisteta, ne työntyvät ikenen alle, jolloin muodostuu syviä ientaskuja, joissa puolestaan on otolliset olosuhteet aggressiivisemmille, hampaan tukikudosta ja leukaluuta hajottaville bakteereille. Omistaja huomaa suun ongelman yleensä ensin pahanhajuisesta hengityksestä. Suuhun katsottaessa ientulehdus havaitaan punoittavana ja turvonneena ikenenä ja joskus verenvuotona. Muita oireita voivat olla kuolaaminen ja muutos syömisessä tai pureskelussa. Täydellinen syömättömyys iensairauden takia on harvinaista eivätkä lemmikit valita ääneen suun kipua. Iensairauksille altistavat hampaiston ahtaus (esimerkiksi lyhytkuonoisilla), korkea ikä ja pehmeä ravinto.

 

Tutkimus ja hoito eläinlääkärillä

Tarkempi suun ja hampaiden tutkiminen vaatii anestesian eli nukutuksen. Vain anestesiassa pystytään suorittamaan perusteellinen hampaiden tutkiminen ja hoito: tarkastetaan hampaiden kaikki pinnat, mitataan ientaskut, otetaan röntgenkuvat ja poistetaan plakki sekä hammaskivi kaikkialta ja erityisesti ientaskuista, joissa varsinainen kudostuho tapahtuu. Puhdistukseen kuuluu lopuksi myös hampaiden kiillotus.

 

Hampaiden kotihoito

Anestesiassa tehdyn puhdistuksen hyöty jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, ellei plakin kertymistä mitenkään estetä kotihoidolla. Tehokkain kotihoitomenetelmä on päivittäinen hampaiden harjaus.

Tässä ohje lemmikin hampaiden harjaukseen: Aloita harjaukseen totuttelu jo pikkupennulle. Aluksi voit vain totuttaa lemmikkiä suun käsittelyyn laittamalla hampaiden pinnoille hyvänmakuista, lemmikeille tarkoitettua hammastahnaa.  Älä vielä tässä vaiheessa edes yritä avata suuta. Palkitse lemmikki aluksi joka kerta. Tässä vaiheessa palkka voi olla vaikka namipala. Kun lemmikki on tottunut tahnan sivelyyn, ota käyttöön pehmeä hammasharja ja aloita harjaus vähitellen helpoilta pinnoilta eli ylähampaiden ulkopinnoilta. Harjaa vaakasuunnassa tai pyörivin liikkein, ei ylös-alas ja koeta saada harja myös yläleuan takimmaisiin hampaisiin asti. Suun avaaminen ja sisäpintojen harjaaminen ovat monesti suuri kynnys, joten tee se vasta, kun lemmikki on täysin tottunut hampaiden ulkopintojen harjaukseen.

Useimmat lemmikit nauttivat omistajalta saamastaan huomiosta ja harjaamalla hampaat aina samaan aikaan päivästä, koiralta esimerkiksi ennen iltalenkkiä tai kissalta ennen iltatorkkuja, tekee tapahtumasta mukavan yhteisen hetken. Hampaat tulisi harjata mieluiten päivittäin tai ainakin joka toinen päivä. Kerran viikossa harjauksesta ei ole hyötyä.

Harjauksen lisäksi tai mikäli harjaus ei millään onnistu, saadaan jonkin verran apua esimerkiksi hampaita puhdistavista purutikuista tai eritysruuista.

 

Ennaltaehkäisy on paras apu

Lemmikki olisi myös hyvä viedä säännölliseen hammastarkastukseen eläinlääkärille, jotta alkaviin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Helena Kuntsi

ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Diplomate of European Veterinary Dental College (EVDC), Diplomate of American Veterinary Dental College (AVDC)

Anident Oy