Vaikka Romar kuvaa Olympialaisten merkityksen paljon yksittäisen urheilijan suoritusta suuremmaksi, on haaveena napata kisoista kultaa.

XXIII talviolympialaiset järjestetään 9.–25. helmikuuta 2018 Etelä-Korean Pyeongchangissa.

– Edellisen loukkaantumisen jälkeen totesin, että on kaksi vuotta aikaa huippukunnon saavuttamiseen. Jäljellä on nyt 90 päivää olympiasyöksyyn ja sitä kohti mennään koko ajan, Romar toteaa, ja jatkaa:

– Maailmancup-kaudelta odotan, että pääsen takaisin omalle tasolleni: 15 parhaan joukkoon pitäisi pystyä laskemaan jatkuvasti. Tasoni riittää mitaleille asti.

 

Usko omaan tekemiseen on tärkeää

Huippukunnon ylläpitäminen läpi kilpailukauden on vaativaa.

– Joka ikinen asia vaikuttaa siihen. Pitää syödä oikein ja riittävästi, nukkua tarpeeksi ja lepopäivinä levätä, eikä juosta ympäri kyliä. Jokainen päätös vaikuttaa loppuhetkellä, mutta ihmisiä me huippu-urheilijatkin olemme. Uran ohella pitää myös elää. Urheilu on kuitenkin se pääasia, ja joka päivä teen kaikki harjoitukset parhaani mukaan ja niin, että kehitys on jatkuvaa.

Kisojen välillä rentoutuminen on tärkeää.

”Pohjimmiltaan kyse on uskosta omaan tekemiseen.”

– Tykkään paljon hyvästä ruuasta ja siihen kuuluu myös hyvä viini. Yhden miehen vauhtijoukkueessa olo on aika yksinäinen, joten ne muutamat vapaapäivät Suomessa kuluvat kavereiden kanssa.

Vaikeinta huippu-urheilussa on saada suorituksen huipputaso osumaan juuri haluttuun hetkeen.

– Pohjimmiltaan kyse on uskosta omaan tekemiseen. Olympiasuoritukseen pitää lähteä rennoin mielin ja uskoa omaan suoritukseen, Romar toteaa.

 

Ensimmäinen rinnemuisto?

Nappulaharjoitusten kaapelihissi. Se oli aika haastava. 

Mieleenpainuvin kisakokemus?

Alppihiihdon maailmanmestaruuskisat vuonna 2013.

Lapsuuden idoli?

Ihan nuorena Selänne ja Litmanen. Kun aloin ymmärtää alppihiihtoa, käsitin myös miten kovia Ingemar Stenmarkin saavutukset ovat olleet.

Mikä pitää motivaation yllä?

Halu menestyä ja saada tehdä sitä mitä rakastaa.