Hyvän veneenrakentajan tunnusmerkit

Muotoilu, kauneus ja kestävyys
On pystyttävä näkemään ja luomaan kauniita, mutta käytännöllisiä ja kestäviä ratkaisuja. Vesi on elementti, joka vaatii rakenteilta lujuutta.

Lopputuloksen hahmottaminen
On luotava visio ja malli, mallinnus siitä mitä tekee, sekä siitä millainen on lopputulos.

Visuaalisuus
Veneenrakentajalla on oltava synnynnäinen lahja muotokielelle ja työn jäljelle. Veneenmuoto ei miellytä eikä toimi käytännössä, jos ei ole silmää muodoille.

Fyysinen voima
Unelma-ammattina pidetty veneenrakentajan työ on suurelta osin arkista ja fyysistä puurtamista.

Pitkäjänteisyys
Veneenrakennus on elämäntapa. Rakentaminen ei ole nopeaa, eikä tulos synny hetkessä. Jokainen yksityiskohta on hiottava loppuun asti, jolloin vasta syntyy tyydyttävä lopputulos

Nyt, vuosisata myöhemmin, perinne jatkuu katkeamattomana Peter Granströmin toimesta jo neljännessä sukupolvessa. Se, että Peteristä aikoinaan tuli veneenrakentaja ei ollut sattumaa. Lapsuuden leikit telakalla, siellä asuminen ja isän auttaminen, sekä myöhemmin työskentely ja yrittäjyys perheen telakalla kehittivät kiinnostuksen sekä taidon viedä perinnettä eteenpäin.

Peter on yksi viimeisistä suomalaisista, joka on saanut oppinsa tunnetulta ja suomen parhaimpiin kuuluvalta veneenrakentajalta, isältään Ulf Granströmiltä. Peter on työskennellyt täysipäiväisesti veneenrakentajana vuodesta 1979 lähtien. Ensin isänsä opissa ja sittemmin hoitaen Hangon telakkaa isänsä sairastellessa. Kokemus, oppi ja into veneenrakennukseen ovat perintö.

Granströmin telakka perustettiin vuonna 1917 Hermansön saaressa Peterin isoisän isän, Johan Gustav Granströmin toimesta. Johanin pojat John ja Uno Granström olivat isänsä opissa ja sittemmin myös heistä tuli veneenrakentajia.

Sodan aikana alkuperäinen telakka sekä koko saari paloivat. Perinne jatkui kuitenkin sodan jälkeen Helsingissä lyhyen aikaa vuoteen 1962 asti, jolloin Peterin isä Ulf Granström perusti nykyisinkin toimivan telakan Hankoon. Telakkaa on vetänyt Ulfin kuoltua keväällä 2015 hänen poikansa Peter.

Toinen, uudempi ja modernimpi telakka perustettiin takaisin alkuperäisille juurilleen Tammisaareen vuonna 2011 ja toimii nimellä Ekenäs Båtvarv / Tammisaaren Veneveistämö.

Tammisaaren telakka on moderni, lämmin ja luontoystävällinen. Hallilla on korkeutta jopa 12 metriä ja sen pinta-ala on 2 160 neliömetriä, mikä mahdollistaa isojenkin veneiden käsittelyn. Lisäksi lämmin halli sallii ympärivuotisen toiminnan, mikä on ollut vanhoissa kylmissä halleissa haasteellista. Hangon telakka toimii nyt veneiden säilytyspaikkana, ja työskentely siellä on mahdollista keväästä aina syksyyn saakka.

 

Kierroksella Tammisaaren telakalla

Pitkillä, lämpimän puuverstaan hyllyillä on yli 70 erilaista höylää, jotkut jopa yli 70 vuotta vanhoja. Niitä käytetään edelleen, sillä höylä on yksi tärkeimmistä veneveistäjän työkaluista. Käsityöammatissa käytetään myös moderneja puuntyöstökoneita, mutta itse veneenrakennus on edelleenkin suurelta osin perinteistä käsityötä.

Granströmin telakka on veneidenrakennuksen lisäksi täyden palvelun venetalo. Toimintaan kuuluu veneiden korjaus, entisöinti, huolto sekä pesu ja puhdistus. Lisäksi veneiden nostot ja laskut sekä asiakkaiden erilaisten toiveiden täyttäminen kuuluvat palveluun.

Granströmit tuovat myös maahan puutavaraa, jonka veroista harva edes löytää, sillä arvopuuta on tänä päivänä hyvin hankala hankkia. Pitkäaikaiset kontaktit sekä ammattitaito puun valinnassa ovatkin Peterin ammattitaidon keskeinen vahvuus.

Veistämöllä on kymmenien tuhansien edestä puutavaraa valmiina työstettäväksi. Suurissa pinoissa on jopa 9,5 metriä pitkää ja metrin leveää mahonkia, joka on laadultaan maailman parasta. Paksuja palkkeja irokoa sekä lukuisia muita arvopuulajeja.

Peter hankkii itse puutavaran maailmalta ja käy Hollannissa valvomassa sen sahauksenennen tavaran toimitusta Tammisaareen. Koska hyvän puutavaran saanti on tänä päivänä vaikeaa, voi hankintaprosessi kestää jopa vuoden ennen kuin puu on telakalla käytettävissä.

Kontaktien luomisessa on ollut apuna myös Peterin lapsuudesta saakka harrastama kilpapurjehdus, muun muassa 17 vuotta 6mr- ja 8mr-veneillä. Vaimo löytyi yhteisen harrastuksen parista. Myös Minna on purjehtinut niin kilpaa kuin perhepurjehdustakin jo lapsuudesta saakka. Nykyään Peter ja Minna purjehtivat vain omaksi iloksi loma-aikoina.

Minna Granström on tehnyt lähes 30-vuotisen uran mainostoimistomaailmassa ja auttaa nykyään telakalla hallinnossa ja konttorissa. Minna suoritti myös kaksivuotiset puusepän opinnot, jotta voi tarvittaessa olla verstaan puolella apuna. Puusepän opinnoista veneenrakentajaksi on tosin vielä valovuosien mittainen matka.

Tällä hetkellä vanhimmat telakan hoidossa olevat veneet ovat catboat Daisy vuodelta 1895 sekä Nathanael Greene Herreshoffin piirtämä purjevene vuodelta 1902.

Isoin entisöintityö telakalla on 6mR Renata (1926), joka on rakennettu ministeri Henrik Ramseyn toimesta, suunnittelijanaan Gustav Estlander. Asiakkaana on Club Renata ry, jonka toiminta pohjautuu syrjäytymisuhan alla olevien nuorten saattamiseen hyvän harrastuksen pariin. Ilman merkittäviä omia varoja yhdistys toimii ihmisten ja yritysten hyväntahtoisuuden  varassa.

Yhdistyksen merkittävin tukija on museovirasto, sillä vene halutaan säilyttää ja saattaa taas purjehduskuntoon vanhoja perinteitä kunnioittaen. Tekijöitä, jotka omaavat nämä taidot ilman epoksia ja nykyaikaisia materiaaleja, taitaa olla Suomessa enää muutama.



Minna ja Peter Granström vanhimmassa telakan puuveneessä; Catboat ”Daisy” vuodelta 1895.


 

Veneenrakentajan arkea

Hyvin usein rankan työpäivän jälkeen Peter menee kotiin, syö, peseytyy ja istuu sohvalle. Hän ei suinkaan asetu TV:n ääreen, vaan rentoutuu sylissään joko historiallinen venekirja, rakennekirja tai kertomus jonkin vanhan veneen tekemisestä.

Lopulta hän nukahtaa vain palatakseen aamulla taas iloisena töihin. Kesäloma menee omalla veneellä saaristossa purjehtien, missä myös monet kontaktit ja asiakassuhteet ovat syntyneet.

Puuveneen rakentaja ei ole koskaan valmis, eivätkä työt lopu. Haasteena on vain ammattitaidon säilyttäminen ja sen siirtäminen tuleville sukupolville. Koulut ovat vähissä, opettajat harvassa eikä tätä työtä opi kuin tekemällä.

 

Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Kompass-lehdessä (6/2017).